Karhu ja vähän taustoja vai meniköhän se toistepäin


Kun aloittelin metsästysharrastustani en olisi arvannut mitä kaikkea tulen sen puittessa kokemaan. Ajatuksissani olivat pyyt, kyyhkyset ja muutekin ajatukset olivat pienriistassa ja kaluston hankkiminen lähti tältä pohjalta. Toki valkohäntäpeuran, nykyään kuulemma valkohäntäkauris niinkuin saksanhirvikin taitaa olla isokauris, metsästys jyskytti takaraivossa pienenä mahdollisuutena kun peuramailla kuitenkin vaikutan.

Päällekkäispiippuinen 12/89 haulikko tuli hommattua kun piti saada semmonen kaikelle viljalle sopiva niittokone ja kerkeeta ryyniä kans jotta kaatuis varmemmin. Toki pian huomasin jotta eipä noita karkeita ryynejä tullut käytettyä, nykyään jos 4mm käytän niin pidän jo karkeena ja paukutkin ovat vaihtuneet pari pykälää lyhkäisempiin.

Ensimmäiseksi luotiaseeksi tuli tuolloin valittua CZ Varmint Laminated kun olin isojen poikien juttuja kuunnellut et paksu ja raskas piippun pittää olla jos osua meinaa. Kaliberiksi tietysti se ainoa ja oikea  308win. jolla hoitaa kaiken! Kokemus teki taas mitä sen pitikin,  pisti miettimään joskos kummiskin olis itelle sopivampia vaihtoehtoja. Ja onhan niitä, mutta jostakin se on aloitettava! Paras on se jolla osuu sinne minne tähtää ja johon luottaa. Enää ei ole tuota 308:a kaapissa eikä paksupiippuista metsästysasetta. Mieluisimmaksi mieleen on jäänyt Mäkisen Erkin piiputtama lyhyt piippuinen 458WM, johon latasin itse Barnesin 300gr TSX:ää tai 315gr. GS Custom HV:ta. Iso reikä ja nopeuteen sopiva luoti antoi hyviä tuloksia. Tämäkin ase joutui tuhottavaksi kun sai "hieman" liian lämmintä käsittelyä. En ihmettelis yhtään jos vastaava ase löytyis joskus tulevaisuudessakin asekaapistani.
Vasemmalta: E. Mäkinen Tikka M695 375Ruger johon myös 264WM piippu, Lincoln Premiere 12/89, Benelli M2,  Jalonen 6.5x47, Sako IV 458WM ja E. Mäkinen Tikka M690 458WM 

Pyyn pillittelyllä näitä kokemuksia aloin kartuttamaan ja mikä sen mukavampaa onkaan, vähän kuin kevyillä perhovehkeillä pintaperhostelusta nauttimista. Mutta mutta, ei mennyt aikaakaan kun jo itseni peuran kyttyystä yllätin ja sit huomasin olevani hirvestämässä ja mitäs sitten? Tää on varmaan samanlainen kokemus kuin siirtyis suoraan salakan pintaperhostelusta Tenolle perhovälinen lohta pyytämään. Voin vain kuvitella sillä en ole lohta Tenolla pyytänyt.

Karhu - mesikämmen, otso, oksi, metsän kuningas, nalle ja monia muita nimiä on tuolla uljaalla metsiemme eläimellä. Kun olin karhunmetsästystä kerran kokeillut, enkä tarkoita passitornista kaurapellon laitamilla tapahtuvaa metsästystä,  - sitä kokemusta ei pysty sanoin kuvailemaan. Vastaavanlainen kokemus on ollut villisian hiivintämetsästys. No kappas, eihän siihen oo enää ku vajaa kuukausi :)

Kommentit

Suositut postaukset